tuijan tarinat

24.10

Mulla on ollut jo pitkän aikaa sellanen olotila, että voimat ei riitä kaikkeen ja arkisetkin asiat vaatii todella suurta ponnistusta. Sitä ei yksinkertaisesti jaksa nousta ylös tästä kuopasta johon on vajonnut, koska vaikka se on raskasta, niin silti se on myös hyvä olotila, koska ei tarvitse välittää kun itsestään!! Minusta on vaan joskus ihanaa olla ajattelematta muuta kun itseään tai mennä toisen persoonani eli KISSANAISEN nahkoihin ja olla kuin kissa ja olla itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen. Mutta tuossa tilassa ei auta olla liian kauan, ettei todellisuus häviä.

30.9.-07

Minä olen pohtinut kaikenlaista, kun on aikaa siihen. Minun elämäni on kyllä aika tylsää ja samanlaista, välillä ei edes huomaa mikä viikonpäivä on, vaan täytyy oikein tarkistaa.Elämäni on nykyään 2 kissan kanssa oloa ja niiden ruokkimista ja huolehtimista, telkkarin katsomista liikaakin, koska katson aina aamulla mitkä ohjelmat tulee ja on pakko katsoa se ja se ja mitä sarjojen ja elokuvien henkilöiden elämässä tapahtuu. Välillä minusta tuntuu, että kuinka elämäni on niin supistunut kun miettii esim. mitähän päivien viemässä tai kotikadulla tapahtuu ja pohtii heidän elämäänsä!!Minä olen kuin vanhainkodin asukit joille saippuasarjat ovat elämä ja kuolema ja mitä tapahtuu, mutta minähän olen vasta 41 v. ja ei jaksa kiinnostaa omat asiat ja ei jaksa yrittää parantaa elämäänsä vaan haluaa elää jonkun saippuasarjan henkilöiden elämää ja näkee jopa untakin niistä!!

19,9.-07

Halusin kirjottaa uudestaan kiireestä, kun löysin hyvän artikkelin kiireestä.Ihmisillä on usein tunne, että ei ehdi tehdä mitään kunnolla ja valmiiksi. Kun ihminen sairastuu, hän valitsee usein ensimmäistä kertaa vain todella tärkeitä asioita,Miksi pitäisi odottaa, että sairastuu? Itselläni kävi juuri niin kun sairastuin fibromyalgiaan eli krooniseen kipuun!!! Sitten voi olla liian myöhäistä korjata asiaa.Kirjoita paperille elämäsi tärkeimmät asiat ja hoida ne vaikka ne eivät olisikaan kiireellisiä. Liian kiireinen ihminen nyhrää koko ajan kiireellisiä pikkuasioita ja hukkuu hetkeen.(Artikkeli olivia 3/07)

7.9.-07

Minulla on nyt menossa pahempi kipuvaihe sairauteni fibromyalgian kanssa eli on paljon särkyjä. Minä ajattelin vaan levätä ja jos kipu vähän hellittää niin muutakin. Mutta sitten taas palailen entistä ehompana.

25.8.-07

Minä olen viime aikoina miettinyt elämää ja kuinka kiire ihmisillä on. Mitä se kiire ylipäänsä on?! Ihmisillä on kiire töihin, vapaa-ajalle, kauppaan, lapsia kouluun tai päiväkotiin yms………, on monenlaista kiirettä. Minulla taas on kiire koneelle ja tarkistaa sähköpostit, meseen tai kotitöihin. Sitten huomaa kuinka on taas mennyt viikko ja seuraavakin. Mutta se pistää miettimään, miksi kiirehdimme niin, että jonain päivänä tajuaa , että oletkin sairas tai vanha, etkä ehtinyt oikeastaan mitään, vaan juoksit paikasta toiseen ja ehkä laiminlöit ystäviä ja perhettä. Nyt kun sinulla olisi aikaa, ei olekaan mitään vaan sinä ja ehkä sairaus ja yksinäisyys ja nyt on myöhäistä korjata mitään!! Ehkä minun oma elämäntilanne on myös saanut miettimään noita asioita. Koska sairastuin nelikymppisenä , mutta en ole vielä liian vanha tekemään jotain mistä olen haaveillut joskus.Minun täytyy oikeastaan aloittaa moni asia alusta, mutta nyt minulla on vähän enemmän elämänkokemusta takana, etten tee enää samoja tyhmyyksiä, kun nuorempana!! Minun vaan pitää ottaa esiin kynä ja paperia tai tietokone ja listata mitä haluaisin tehdä ja sitten yrittää toteuttaa ne!!

15.8.-07

Minä olen huomannut, kuinka minun pessimismini vain pahenee vuosien myötä. Sitä luulisi, että ikä tuo viisautta, mutta en kyllä oikein usko, sitä ainakaan omalla kohdallani. Nyt on ollut oikein kaunista ja lämmintä kesäsäätä, pitäisi olla iloinen, kun aurinkokin paistaa, mutta minä vain ajattelen, että kuinka hiki valuu ja aurinko paistaa silmiin ja päätä särkee. Kyllähän nuo kaikki pitää paikkansa, mutta voisi sitä ajatella, vaikka kuinka on mukavaa on on aurinkoa ja se saa mielen aurinkoisemmaksi, tai kyllä sitä löytyy varjoinenkin paikka ja on ihanaa vaikka pulahtaa virkistävään veteen. Onhan sitä talvella pakkasella mukava ajatella, kuinka lämmintä kesällä oli ja se lämmittää mieltä ja sinuakin. Mutta minä olen ikuinen pessimisti, enkä voi itselleni mitään, siinä sekin taas tuli.!!

11.8-07

Minusta tuntuu, että kesä menee aina niin nopeasti ohi ja kohta taas hytistään pakkasella. Kesällä ihminen jotenkin herää eloon ja päästää itsensä valloilleen!! Kesällä ihminen kerää valoisuutta ja lämpöa pitkän ja kylmän talven varalle. Kesällä luonto pursuaa elinvoimaa kukilla, marjoilla , vihanneksilla, luonnonkasveilla, mutta huomaavatko nykypäivän ihmiset kaikkea sitä ympärillään?! Käydään huvipuistoissa, lasten puuhapaikoissa, terasseilla oluella, onhan nekin mukavia paikkoja, mutta minusta olisi hyvä myös tutustua luontoon ja sen antimiin!! Suomessa on niin puhdas luonto ja paljon marjoja, sieniä, kasveja. Olin itsekin suunnitellut herbaarion tekemistä eli ottaisin luonnosta kasveja ja kuivatan ne ja teen niille kansion, ettei unohtuisi luonnon parantava voima!!! 

6.8.-07

Tämä alkaa kai jo kuulostaa kliseeltä, kun valittaa kun on kuuma ja hikeä riittää….. Kissa kyllä jaksaa juoksennella ympäri asuntoa pillien perässä, ne on sen uusin villitys. Pillejä kyllä löytyy vaikka mistä, kun se osaa jemmata niitä joka paikkaan. Meillä on myös Milla koira hoidossa, se on 8-v. beaglen ja ajokoiran sekoitus. Alkuun kissani ja koira vähän sihisivät ja murisivat toisilleen, mutta kyllä ne nyt tulevat toimeen, haistelevat toisiaan, tosin kyllä katti osaa ärsyttää koiraa ihan tahallaan yrittämällä hyppiä sen päälle ja puraista hännästä, pentu kun on. Mutta niitä on ihana katsella!!! Huomasin toistavani itseäni tuon tekstin kanssa, sitä se kuuma ilma teettää, aivotkaan ei toimi näköjään kunnolla!! Lapsia on myös tullu ja menny meillä, kun omat lapseni on ollut moneen kertaan ja tytärpuoleni on myös ollut ja on vieläkin. Minusta on tullut varmaan jo vanha, kun lasten soittama musiikki kuulostaa kovaääniseltä huutamiselta!!!  Eikä siitä loppujen lopuksi ole niin pitkä aika kun, minä asuin vielä vanhempien luona ja huudatin BCR, Hassisen konetta, Abbaa, baccaraa yms. Tai onhan siitäkin jo melkein 30 vuotta!! Kamalan pitkä aika ja mihin se on oikein hävinnyt?! Taidan lopetella vuodatukseni tähän ja mennä kattomaan telkkaria.

1.8.-07

Meillä on nyt hoidossa isäni koira Milla 8-v., beaglen ja ajokoiran risteytys. Meidän kissa figaro on kyllä nähnyt millan ennenkin ja ovat olleen yötä keskenään. Kuitenkin kun Milla tuli eilen niin figaron piti tietenkin hieman sähistä ja raapia, koska milla tuli figaron kotiin, täytyi tietenkin vähän puolustaa reviiriään. Kissa hyppi ja näykki häntää ja halusi tietenkin leikkiä, kun on vasta 4kk, mutta milla ei oikein innostunut leikkimisestä kun on jo vanhempi lady. Kyllä koirakin jo vähän murahteli katille, kun oli koko ajan kimpussa. Kyllä ne aikansa touhusi keskenään ja jo illalla ne olivat jo ihan sovussa nukkumassa melkein vierekkäin. Kissoilla on tietenkin sellainen luonteenpiirre, että osaavat härnätä ja olla jopa ilkeä ja kynsiäkin, mieheni mielestä naiset on vähän samanlaisia. Käytiin me illalla lenkillä heidän kanssaan, tyttäreni vei koiraa ja minä kissaa ja se meni yllättävän hyvin, kumpikin seurasi toisen puuhia ja kissa vähän nosteli tassujaan, kun satoi vähän. Meidän kissa kuitenkin pitää vedestä, kun käy ammeessa ja suihkussakin.

29.7.-07

Minä olin eilen tyttäreni konfirmaatiossa Ryttylässä. Meille sattui menomatkalla hieman erikoinen tilanne auton kanssa, nimittäin muut autoilijat tyyttäilivät meille ja osottivat käsillään ja me pysähdyttiin monta kertaa ja mieheni katseli ja kokeili onko autossa jotain vikaa. Mieheni ei löytänyt mitään vikaa, mutta sitten tuli mieleen, että me ajetaan ohituskaistalla ja muut eivät oikein pääse ohi ja vaihdoimme kaistaa ja tyyttäilyt loppu siihen ja saimme ajaa loppumatkan rauhassa.

Tyttäreni konfirmaatio oli Ryttylän lähetyskeskuksessa Hausjärvellä, missä olin käynyt ex-mieheni kanssa joskus ennen lapsia. Tilaisuus oli oikein hieno, rippilapsetkin osallistui siihen lukemalla raamatunkohtia ja rukoilemalla ja kun rippitodistukset jaettiin aakkosjärjestyksessä kaikki halasivat toisiaan. Lapsista näkyi , että heillä oli todella ollut mukava leiri ja saaneet ystäviä ja välittivät toisistaan. Minulle tuli tietenkin tuli muutama kyynel, kun katselin tytärtäni siellä hakemassa todistustaan, laulamassa yms., koska eihän siitä ole niin kauaa kun hän vielä oli vauva , ihan pieni alle kaksikiloinen ja nyt jo pääsi ripille!